Mummo säästäväisenä sota-ajan ihmisenä sanoi aina, että rahaa pitäisi jäädä myös pahan päivän varalle. Nykyään käytetään trendikkäämpää sanaa puskurirahasto, mutta ajatus on sama. Sukan varteen, patjan alle, hillopurkkiin, erilliselle tilille tai rahastoihin talletetaan säästöön rahaa, jota voi käyttää sitten tarpeen vaatiessa.

Puskurirahastoa on kätevintä kerryttää tilipäivänä samalla, kun maksaa muitakin pakollisia menoja ja laatii kuukausibudjettisuunnitelmaa. Laskujen maksun lomassa siirretään budjettiin sopiva summa rahaa puskuriin säästöön. Puskurirahastoon jokainen siirtää sellaisen summan kuin voi. Puskurirahaston suuruudesta antavat sijoitusneuvojat kaikenlaisia ohjeistuksia, mutta pääasia on, että saa edes jotain säästöön. Pidä summa realistisena.

Puskurirahastossa ei ole tarkoitus hilloa rahaa loputtomiin. Puskuria voi hyödyntää yllättävien menojen tullen, tai sinne voi säästää jotain suurempaa hankintaa, kuten asuntoa tai autoa, varten. Jos ja kun tulee aika käyttää puskurivaroja, koko rahastoa ei kannata tyhjentää, jotta ei päädy ihan tyhjän päälle. Käytä puskurivaroja vasta, kun niitä on kertynyt riittävästi. Puskurirahaston turvin ei yllättävissäkään elämäntilanteissa tarvitse turvautua kulutusluottoihin yms.