Taloudellisella riippumattomuudella tarkoitetaan usein sellaista toimeentuloa, joka ei ole riippuvainen ansiotuloista, vaan tulonlähteinä on ns. passiivisia tuloja, kuten pääomatuloja. Mielestäni kuitenkin tärkein taloudellisen riippumattomuuden muoto on se, että ei ole taloudellisesti riippuvainen kenestäkään toisesta ihmisestä. Eli ansaitsee itse oman elantonsa, olipa se sitten töistä maksettavaa ansiotuloa, pääomatuloa tai mitä tahansa muuta tuloa.

Joskus saattaa päätyä esimerkiksi sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa puolison tulot ovat niin suuret, että ne riittävät molempien elättämiseen. Tällöin saattaa ajatella, että itse ei tarvitse mitään ansiota eikä tällöin tule kerrytettyä minkäänlaista henkilökohtaista omaisuutta. Saatetaan asua puolison omistamassa asunnossa ja kaikki omaisuus saattaa olla puolison nimissä. Elämä on kuitenkin arvaamatonta eikä koskaan voi tietää, jos vaikka tuleekin ero tai puoliso jää työkyvyttömäksi tai kuolee. Jos itsellä ei ole mitään varallisuutta, ammattia, elinkeinoa eikä eläkemaksuja maksettuna, voi päätyä täysin tyhjän päälle ilman asuntoa ja ilman minkäänlaista tulonlähdettä.

Siksi kannattaakin pyrkiä sellaiseen taloudelliseen riippumattomuuteen, että ei ole toimeentulon, asumisen tms. suhteen riippuvainen toisesta ihmisestä, oli kyseessä sitten oma puoliso, omat vanhemmat, isovanhemmat tai kuka tahansa. Suomessa on hyvät mahdollisuudet kouluttautua ja saada ammattipätevyys itselleen sopivalle alalle. Omaa ammatitaitoaan kannattaa pitää yllä, maksaa eläkemaksuja, kerryttää puskurirahastoa sekä kartuttaa muuta varallisuutta, jotta ei elämän yllättävissäkään käänteissä jäisi ilman mitään toimeentuloa. Ja ajan myötä, jos varallisuutta kertyy, kannattaa sen hoitamisessa pitää aina järki erossa tunteista. Tämän vuoksi on tärkeää opetella oman talouden suunnittelua, hallintaa sekä budjetointia. Kun ensiksi on taloudellisesti riippumaton muista henkilöistä, voi vasta sitten alkaa tavoitella muunlaista taloudellista riippumattomuutta.